"On suurin koskaan Pohjoismaissa järjestetty YouTube-yhteisön livetapahtuma, jota on vaikea asettaa mihinkään tiettyyn muottiin. Se on konsertti, festarit, messut, torimiitit, kaikki yhtä aikaa ja yhden katon alla. Se on tubettajien puuhamaa, jonka ohjelmassa on mm. räjähtävä liveshow, meet&greettejä, eri genrejen paneeleita, kilpailuja, livepelaamista, hulluja haasteita sekä aikuisparkki, johon voi jättää aikuisensa turvallisesti tapahtuman ajaksi. "
Näin videoita tekevänä henkilönä multa kysytään tätä kysymystä aika usein "oletko tulossa tubeconiin?" - Vastaus on KYLLÄ & niin on moni muukin!
Itse en tosin ole siellä koko iltaa viettämässä, sillä FLOW -festivaalit ovat samaisena viikonloppuna, ja ikävä kyllä menevät aika paljon enemmän edelle aikatauluissaan.
Mutta minun katsojilleni tiedoksi, ketkä tätä blogia lukevat, niin mulla on kyseisessä tapahtumassa yksi paneeli, josta en viellä tiedä tarkkaa aikaa, mutta kuulemma sijoittuu klo 17:00 paikkeille. Ilmoitan kyllä viellä videoitse varmasti asiasta lisää!
Toivottavasti siis minä & sinä näemme tubeconissa.
Liput sekä muut tiedot tapahtumasta löydät TÄÄLTÄ!
Viime viikon helteet sai meikäläisenkin fiilistelemään liikkeelle lähtemistä. Torstaina mulla alkoi se kauan kaivattu ke sä lo ma, & tottakai ensimmäisenä tuli hinku lähteä johonkin. Kuuntelin yllä olevaa biisiä & kohta me oltiinkin jo lähdössä vietämään helteentäyteistä iltapäivää Suomenlinnaan.
Tai noh.. Eihän siellä Suomenlinnassa mikään helle ollut. Voisi jopa sanoa, että kylmähän siellä oli vilakan merituulen takia.
Musta on uskomattoman siistiä, että sä voit matkustaa HSL:n kortilla johonkin näin erillaiseen paikkaan, mitä helsingin keskusta itsessään on. Fiilisteltiin tuon toisen puoliskon kanssa sitä, etä miten erilainen fiilis sitä voikaan tulla. Ihan kuin olis matkannut jonnekkin syvemmälle suomeen, vaikka pysytelläänkin tiiviisti ihan Helsingin ytimen kyljessä noin 15 minuutin laivamatkan päässä.
Sekin on kyllä niin makeeta, että voi päästä merelle hetkeksi paatille hengailemaan esimerkiksi auringonlaskun aikaan. Ja sitä muuten me kumpikin suositellaan täydestä sydämestä. On muuten mieletön kokemus!
Suomenlinnassahan on näitä makeita "luolia" , joissa oon viimeksi käynyt ehkä 5 -vuotiaana.
Nooh, voitte vaan kuvitella kuinka innoissaan tää 21 -vuotias neitonen oli nyt niistä luolista. Ihan kuin joulu olis tullut tähän mieleen puolisen vuotta etuajassa.
En tiedä onko mulla joku hyvä onni näiden spottien kanssa, mutta pakko myöntää, että taidan olla ainakin jokasessa paikassa oikeeseen aikaan. Vähän vettä hiekkaisella lattialla, upee valospotti ja pimeät luolat. Mitä ootte ite mieltä? Mä fiilistelen niin paljon näitä kahta kuvaa!
Vaikka makeet kukkasia tursuavat nurmikukkulat oli siisteintä vähään aikaan (oon siis itse käynyt viimeksi suomenlinnassa vuosi sitten). Niin äiti auringon lähtiessä laskuunsa alkoi sortseissa tulla aika vilakka, joten alettiin valumaan lautalle päin viidentunnin kävelyretken jälkeen. Ja huhhuh kun päästiin lautalle!!
Auringonlasku mereltä, suomenlinnan lautalta katsottuna, ihanien häistä humaltuneiden ihmisten keskellä = voi äiti mikä onnellisuus fiilis mut sillon valtas!
Mä oon niin niitä auringonlasku ihmisiä! Tiedättekö niitä ketkä saa siitä niin paljon voimautusta. Ylipäätään luonto on niin voimauttava kokonaisuutenaan, ja mua harmittaa todella paljon, että oon tajunnut sen vasta viimeisen puolenvuoden aikana. Onneksi on vielä aikaa nauttia siitä mielinmäärin.
Kuitenkin tähän meidän pieneen irtiottoon lisäten. Aivan varmasti palataan useesti vielä tänä kesänä Suomenlinnaan vähintään sen yhen picnikin muodossa isomman kokoonpanon kera, jossei muuten. Suosittelen kaikille ihan todella lämpimästi tutustumaan ketkä ette ole koskaan käyneet!
Onko teillä suunnitelmissa käydä kesällä pyörähtämässä Suomenlinnassa?
Kännykät narikkaan vierekkäin pöydälle treffailun ajaksi, hyvää ruokaa, kylmää juomaa ja kaunis lämmin kesäilta. Tässä ainekset onnistuneille parituntisille treffeille.
Ollaan ystäväni Kikin kanssa just niitä ihmisiä, jotka eivät jaksa
katsella toista nenäkiinni puhelimessa, tai saatika sitten itse olla se
kännykkään tuijottelija. Ja varsinkaan kun ei oltu nähty moneen
kuukauteen, niin ei kyllä tahdottu todellakaan vilkaistakaan puhelimeen
päin pariintuntiin. Suosittelen kokeilemaan tätä kikkaa
puhelinriippuvaisen ystävän kanssa. Tietysti niin, että kumpikin siihen
suostuu!
Istuttiin tuossa viikko takaperin siis iltaa Vapianon upeella terassilla lämpimän kesäillan kunniaksi.
Itse ei tuu kauheesti helsingin keskustassa hengailtua tolleen terassi meiningeissä, niin tää oli tosi ok vaihtelua katsella kiireisiä ihmisiä kun itsellään ei ollut mihinkään kiire. Ja kun kylmä yllätti, niin vapianosta saa ympärilleen noita vilttejä lämmittämään, ettei kenellekkään tule kylmä ainakaan.
Istuskeltiin siinä sitten muutama tunntinen puhuen viimeisien kuukausien tapahtumista. Paljon on kyllä tapahtunut lyhyessä ajassa, mutta siitähän aidon ystävän tunnistaa, että vaikka oltaisiin vuosiakin erossa, niin pystytään aina jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin.
Mitä te tykkäätte tuosta Vapianon terassista? Ootteko käyneet?
Viikonloppuna vietettiin siis Helsingissä Pride juhlaa, joka aivan varmasti loisti upeudellaan ja väreillään räväkämmin, kuin yhtenäkään aikasempana vuonna.
Tämä oli mun kuudes Pride kulkue kokemus, ja joka ikinen vuosi jaksan hämmentyä ihmisten upeudesta & tosta fiiliksestä minkä tuolta kotiinviemisiksi oon saanut.
Suosittelen siis jokaiselle käyntiä kyseisessä tapahtumassa lämpimästi, & lupaan, että yllätyt varmasti positiivisesti.
Mun kuvasaldo on naurettavan suppea, koska keskityin tänävuonna enemmänkin siihen sosiaaliseen puoleen.
Tapasin monia ihania kasvoja. Uusia ja puoliksi jo mulle tuttuja.
Jokatapauksessa nautin jokaisesta hetkestä & Anna Puu oli yhtä hurmaava, kuin aina ennenkin.
Kaikilla on oikeus r a k a s t a a & tulla rakastetuksi.
Aika vaan kuluu ja kuluu ja kuluu. Blogi on mun mielessä jatkuvasti, (oikeestaan meidän mielessä) mutten vaan saa mitään rakoa, mihin mahtuisi se muutama tunti kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin on hyvä hetki.. yhdeksältä illalla alkaa kirjoittamaan postausta teille.. well done Joanna..
Niin siis blogi on ollut mielessä moneltakin osin. Oon mm miettinyt, että minkälaista sisältöä mä tänne tahdon tuottaa, mikä on ok julkasta & mihin asioihin pitäs erikoisesti panostaa.. Loppusumma on edelleen tosi harmaissa, mutta valoa kohti ollaan koko ajan tän projektin kanssa menossa!
Valokuvaus on kuitenkin aina ollut mulle se juttu, ei niinkään noiden videoiden teko..
Mä oon saanut myös lukijoilta paljon palautetta aina, kun olen jonkun kasvot naamatusten nähnyt. Onneksenihan se on ollut todella positiivista, mutta tää hommakin on kehittynyt niin paljon sinä aikana kun mä oon elellyt niissä harmaissa, etten yhtään tiedä mihin suuntaan sitä pitäis viedä.. Kylte ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa tai ainakin mä uskon että tajuutte. Mutta aikahan sen näyttää sitten.
Nyt mä kyllä ajattelin ihan oikeesti olla taas mukana täällä bloginkin puolella, johan sitä tuli oltua hiljaa melkeen kuukausi.
Kiitos siis maltillisuudestasi mun kanssa. Mä lupaan parantaa tapani!
No mitä sitten tähän elämään ylipäätään - Tää elämä on todella jees just
nyt & musta pursuu uteliaisuus ja onnellisuus tätä elämää kohtaan.
Kesä on kuitenkin se aika, millon mä elän kaikista kovimmilla tasoilla
(väärinhän se on, kun aina pitäis olla vähintään satanen lasissa). &
tottakai kaikesta tulen teillekkin tarinoimaan, kunhan siihen on
aikansa & paikkansa.
Heinäkuussa mullakin vihdoin kuitenkin koittaa loma, ja sitten on aikaa tehdä lähes ihan mitä vaan. Kalenteri alkaa kyllä kovaa vauhtia täyttyä kaikesta ihan huikeesta tekemisestä, myös nää elämän pienet muutokset tässä viimeisen kuukauden aikana on kääntänyt meidän kelkat tosi kovalle pyöräily moodille. Videoida olisi kyllä tarkoitus mahdollisimman paljon heinäkuussa, mutta olis niin ihana tehdä näitä postauksiakin. Olisko teillä jotain, mitä ehdottomasti tahtoisitte nähdä?
Miten ylipäätään teidän kesä on lähtenyt käyntiin? Onks teillä jotain huikeita suunnitelmia?
Huomenna koittaa vihdoin se päivä, kun voin marssia koulun ovista ulos eikä mun tarvitse palata sinne enää ikinä. Huomenna mä vihdoin saan sen tuskan ja pakertamisen loppusumman, eli päättötodistuksen Lähihoitajan ammattiin.
Matka tähän hetkeen on kestänyt neljä vuotta, ja on uskomattoman outoa ajatella, että mä tosiaan tein sen ja olen v a l m i s . Fiilikset tuun kertomaan sitten, kun todistus on mun kädessäni, koska silloinhan sen vasta tajuaa että ei hitto mä tosiaan oon nyt valmis?! Se kuulostaa edelleen mun korvaan niin kaukaiselta, etten edes osaisi kuvailla vielä sitä fiilistä oikeilla sanoilla.
Juhlat mulla on sunnuntaina, sillä lauantai mulla on buukattu aivan täyteen yo kuvauksia, joka tässä tilanteessa on mulle myös erittäin tärkeää hommaa upeiden ihmisten keskellä. Mutta sielä se vaan nyt häämöttää & pian elämä on juhla. Kuin moni teistä valmistuu tänä viikonloppuna?
***
Mä lähden nautiskelemaan nyt upeesta kelistä.
Kerkesinkin aamulla jo saamaan pienet rajat näkyviin että katsotaan jatkuuko tää päivä vielä auringonpalvomisella takapihalla.
Empähän ole omissa juhlissa sitten mikään kalkkilaivankapteeni ainakaan, hah! Huomiseen :-).
