J U H A N N U S

Pidennetty viikonloppu Saimaan rannoilla. Ah, se tietäis ainoostaan Juhannuksen viettoa!
Jänisteltiin vähän lähdön kanssa, sillä täks juhannukseksi oltiin luvattu niin surkeeta ilmaa, että ruvettiin laskeskelemaan tahdotaanko me lähteä ruuhkaan ajamaan ja että olisiko se kaiken sen arvoista jos jouduttaisiin istua vaan mökissä. Onneksi kuitenkin lähdettiin, sillä ilmat olivat kerrankin meidän puolella!

Joo kyllähän vettä satoi kuin esterinperseestä sen ajomatkan ajan, mutta sitten tapahtui jonkin sortin ihme ja se lakkasi ihan täysin. Eikä tainnut muuten sitten sataakkaan enää koko viikonloppuna. Vaikkei saatu siitä huolimattakaan nauttia äiti auringosta varmaan kuin yhteensä muutaman tunnin koko viikonlopun aikana..
Säät ei kuitenkaan meidän menoa haitanneet missään kohtaa & me tehtiinkin rentoutumisen lomassa vaikka mitä kivaa.



Poltettiin kokko joka sisälsi mm: Yhden ränsistyneen huussin käännettynä ylösalaisin, parinvuoden takaisen joulukuusen (jonka näette komeasti kuvassa palavan) sekä kolme veneellistä lähes hylätyn mökin rompetta kuten: muutamat valokuva-albumit, kaksi eteisen jakkaraa & sen ällöttävän räsymaton.

Voisin siis todeta jonkun naapurin mahdollisesti vuodattaneen muutaman kyyneleen tän juhannuksen takia. Tai ainakin näihin esineisiin liittyneiden muistojen.
On varmasti moni ainakin kyseisessä huussissa istunut tovin jos toisenkin.



Tän lisäksi saunottiin tottakai joka ilta pitkään, käytiin patikoimassa metsässä lähes kohtisuorilla kallioilla & katsastelemassa maisemia, uitiin, kalastettiin, asennettiin laituri, makoiltiin, syötiin taivaallista ruokaaa & hyvin sekä tottakai kuunneltiin retro radiota, koska se vaan kuuluu mökkeilyyn.

Tää oli sellanen viikonloppu, jota pidetään yhtenä kesän kohokohtana. Se sijoittui niin hyvään kohtaan, ja meistä kumpikin sai tuosta viikonlopusta niin paljon irti. Luonto on vaan niin voimauttava ympäristönä jo pelkästään. Se tuli taas kerran huomattua.



& hei pakko vielä mainita! Sillä noi Rukan retroliivit on ehkä hienoimmat pelastusliivit mitä oon ikinä elämässäni nähnyt. Toivoin salaa, että ne sais ottaa mukaan tänne pk seudulle. Rakastuin jostain syystä ihan ultimaattisen paljon niihin!

Toivottavasti teillä oli ainakin yhtä maaginen & rentouttava juhannus mitä meillä oli!

I L O S A A R I ROCK 2015

Silloin kun oli hellettä kokonainen viikonloppu koristeluna parilla isolla sadekuurolla, nukuttiin teltassa neljä yötä ensimmäistä kertaa vuosiin, tanssittiin ja huudettiin äänihuulet lähestulkoon rikki niin, ettei ääni enää kulkenut. Itkettiin niiden koskettavien biisien muistoille sekä mentiin täysin sanattomaksi siitä miten musiikki vaikuttaa niin kuin se meihin voi vain vaikuttaa. Tanssittiin yön pieninä tunteina hitaita juustodiscossa & perjantai yönä festarialueen ulkopuolella oli ehkä parhaimmat reivit rakkaiden ihmisten ympärillä. Katseltiin ilotulituksia teltan sisältä laulaen samalla Placebon tahdissa & syötiin mitä upeampia vegesafkoja festari kojusta. Uudet tuoksut & maut kotiintuotuna. Niin monen monta uutta kokemusta rikkaampana.

Nää oli mun ensimmäiset oikeat festarit - ja oikealla meinaan siis sitä, että yövytään teltassa & eletään koko viikonloppu siellä festari alueella.
Ja voi äiti kun se ilosaarirock meitä kohtelikin hyvin!

Kokosin tähän myös parhaat vedot niiltä artisteilta, keitä kävin festareilla katsastamassa - ehkä joku löytää jotain uutta kuunneltavaa samalla.

 

Erikoismaininnan kuitenkin tahdon antaaa viimeisen kuvan herralle - itse nerolle. 

Samuli Putro Joensuun sinfoniaorkesterin säestämänä.. 

En tiedä mitä muuta sanoa, kun että olen helvetin onnellinen siitä, että kuulin & näin sen mitä näin & kuulin. 

Lähes jokainen kappale itketti jo pelkästään sillä runollisuudellansa, 

mutta että kun lähes jokaiselle kappaleelle löytyy merkitys tästä lyhyestä elämästä. 

Toivottavasti muutkin pääsevät näkemään sen, mitä me näimme. 

Ehdottomasti viikonlopun mieleenpainuvin.

Loppusummana voin siis ilokseni kertoa, että on ne festarit sitä ihmisen parasta aikaaa. & että PMMP on kuulemma ensi vuoden lauantaina toisiksi viimeinen esiintyjä - kuulostaa yhteenlaskettuna siltä, että ensivuonna otetaan uusi kierros!  

Oliks teistä kukaan paikalla? Mikä jäi päällimäisenä mieleen?

TORIMUMMO H U U T A A "TÄÄLTÄ SILAKKAA"

Viime viikon helteet sai meikäläisenkin fiilistelemään liikkeelle lähtemistä. Torstaina mulla alkoi se kauan kaivattu  ke sä lo ma, & tottakai ensimmäisenä tuli hinku lähteä johonkin. Kuuntelin yllä olevaa biisiä & kohta me oltiinkin jo lähdössä vietämään helteentäyteistä iltapäivää Suomenlinnaan.

Tai noh.. Eihän siellä Suomenlinnassa mikään helle ollut. Voisi jopa sanoa, että kylmähän siellä oli vilakan merituulen takia.



Musta on uskomattoman siistiä, että sä voit matkustaa HSL:n kortilla johonkin näin erillaiseen paikkaan, mitä helsingin keskusta itsessään on. Fiilisteltiin tuon toisen puoliskon kanssa sitä, etä miten erilainen fiilis sitä voikaan tulla. Ihan kuin olis matkannut jonnekkin syvemmälle suomeen, vaikka pysytelläänkin tiiviisti ihan Helsingin ytimen kyljessä noin 15 minuutin laivamatkan päässä.

Sekin on kyllä niin makeeta, että voi päästä merelle hetkeksi paatille hengailemaan esimerkiksi auringonlaskun aikaan. Ja sitä muuten me kumpikin suositellaan täydestä sydämestä. On muuten mieletön kokemus!



Suomenlinnassahan on näitä makeita "luolia" , joissa oon viimeksi käynyt ehkä 5 -vuotiaana.
Nooh, voitte vaan kuvitella kuinka innoissaan tää 21 -vuotias neitonen oli nyt niistä luolista. Ihan kuin joulu olis tullut tähän mieleen puolisen vuotta etuajassa.

En tiedä onko mulla joku hyvä onni näiden spottien kanssa, mutta pakko myöntää, että taidan olla ainakin jokasessa paikassa oikeeseen aikaan. Vähän vettä hiekkaisella lattialla, upee valospotti ja pimeät luolat. Mitä ootte ite mieltä? Mä fiilistelen niin paljon näitä kahta kuvaa!



Vaikka makeet kukkasia tursuavat nurmikukkulat oli siisteintä vähään aikaan (oon siis itse käynyt viimeksi suomenlinnassa vuosi sitten). Niin äiti auringon lähtiessä laskuunsa alkoi sortseissa tulla aika vilakka, joten alettiin valumaan lautalle päin viidentunnin kävelyretken jälkeen. Ja huhhuh kun päästiin lautalle!!

Auringonlasku mereltä, suomenlinnan lautalta katsottuna, ihanien häistä humaltuneiden ihmisten keskellä = voi äiti mikä onnellisuus fiilis mut sillon valtas!


Mä oon niin niitä auringonlasku ihmisiä! Tiedättekö niitä ketkä saa siitä niin paljon voimautusta. Ylipäätään luonto on niin voimauttava kokonaisuutenaan, ja mua harmittaa todella paljon, että oon tajunnut sen vasta viimeisen puolenvuoden aikana. Onneksi on vielä aikaa nauttia siitä mielinmäärin.

Kuitenkin tähän meidän pieneen irtiottoon lisäten. Aivan varmasti palataan useesti vielä tänä kesänä Suomenlinnaan vähintään sen yhen picnikin muodossa isomman kokoonpanon kera, jossei muuten. Suosittelen kaikille ihan todella lämpimästi tutustumaan ketkä ette ole koskaan käyneet!

Onko teillä suunnitelmissa käydä kesällä pyörähtämässä Suomenlinnassa?

OTA M I N U T TÄLLÄISENÄ KUIN O O N

Viikonloppuna vietettiin siis Helsingissä Pride juhlaa, joka aivan varmasti loisti upeudellaan ja väreillään räväkämmin, kuin yhtenäkään aikasempana vuonna.
Tämä oli mun kuudes Pride kulkue kokemus, ja joka ikinen vuosi jaksan hämmentyä ihmisten upeudesta & tosta fiiliksestä minkä tuolta kotiinviemisiksi oon saanut.
Suosittelen siis jokaiselle käyntiä kyseisessä tapahtumassa lämpimästi, & lupaan, että yllätyt varmasti positiivisesti.

Mun kuvasaldo on naurettavan suppea, koska keskityin tänävuonna enemmänkin siihen sosiaaliseen puoleen.
Tapasin monia ihania kasvoja. Uusia ja puoliksi jo mulle tuttuja.
Jokatapauksessa nautin jokaisesta hetkestä & Anna Puu oli yhtä hurmaava, kuin aina ennenkin.

Kaikilla on oikeus  r a k a s t a a  & tulla rakastetuksi.

V A A L E A N P U N A I S T A

Maailma tuolloin niin vaaleanpunainen

Muidenkin tekijöiden ansiosta,

kuin vain  k i r s i k k a p u i d e n  kukkien.

Ei mikään ole muuttunut,

olen edelleen yhtälailla   o n n e l l i n e n.

& maailma yhtälailla  v a a l e a n p u n a i s t a.

Kiitos, kun olette edelleen olemassa.

Äiti sanoi ei hyvä tuu, jos liian nuorena r a k a s t u u

Onnellinen olenko kuin pieni sudenkorento 

joka pääni päällä lentää .

 

& kun suljit sen syliis, 

minä eksyin. 

 

Mä istuin pyöräsi tarakalla, sä sanoit äänellä vakavalla 

"Olet mulle hyvin rakas". 

Äiti sanoi ei hyvä tuu, 

jos liian nuorena r a k a s t u u 

Voih sinua, k e s ä. 

Minä odotan.